Letra Mustan Kirkkauden Sarastus de Horna original

Heidän silmänsä kiehuvat
Siitä mustasta kirkkaudesta
Jossa Saatanan riehuvat
Liekit lyövät kohti taivasta
Ja se valo talven keskellä
Ei tuo, ei lupaa elämää
Vaan päättää aikakautenne
Sen loppua ylistää
He juovat sokeutensa viiniä
Joka katkerana korventaa
Heidän katseensa ei kestä nähdä
Kerran langenneen loistoa
Verikyyneleiden tie
On vihdoin totuudessa heidän
Ja se tie on päällystetty
Orjantappuroin ja veitsin ruosteisin
Hukutan itseni siihen virtaan
Jonka juuret ovat saastuneet
Heidän naisiensa lapsivesien
Huuhtomina
Sillä tästä elämästä
En etsi lohtua, en onnea
Kannan Hänen soihtuaan
Kuvaa Hänen vallastaan
Ja vaikka hukunkin
Nousen, tiedostaen sen
Kauttani Hänen sanansa
Kumpuavat saarnaten
Uuden valon lupausta
Herruuttansa vaatien
Kuten onkin oikeutettu
On aika nousta sarvien