Letra Avaimet Hukassa de Cheek original

Cheek 'avaimet hukassa'

Otin hetken hetken etäisyyt ja nyt aloin skriivaa tän,
miten hyvät jutut kaatuu; mä en fiilaa tätä.
Tuntuu vaan et on pakko diilaa tätä
purkaa tunteet riimeiks ja taas jo tunnit fiilaa tän.
Voin sanoo et on paskaa nyt, kynä ja paperi auttaa meitsii jaksaa nyt
kusipäisyydestä hetken joudun maksaa nyt
Sä luet turus italiaa, ranskaa, saksaa nyt
hinasit tät sanaa, mut ei natsaa nyt.
Oon ylpee paskiainen, usein niin vitun kylmäkin,
järjestin sulle liian mont kertaa pikku yllärin.
Mut silti mietit oliks väärin erota, kyl mäkin.
Mut nyt kun lahes välil tavattiin, sen kyl näki,
et matka meidän välil on vaan liian suuri voittaa.
Ois voitu tuurii koittaa, maratonit luuril soittaa,
mut itsesuojeluvaistost ei enää luurit soikkaa.

kertsi
Jauhan nänneist ja lortoist mut sust en puhu niin,
oot omas luokas oon juuttunu suhun kii.
Ei oo muuttunu huhut, ni en oo vielkää hyvä jäbä,
vaik muute sekoilen, ni mä pidän pyhänä tän. x2

Dallaan mun omii polkui, mut osa sust kulkee mun mukana.
Tahti on hissuu, ei täyty purjeet, ku puhallan.
Ei auta ku laittaa tunteet, mut tuupataan
sun presenssis mun mielest pois sulkee mun mukana.
Joskus saatan vaan dallailles hymyillä yksin,
mieti meitsii, nyt pitää sit lymyillä yksin.
Eri olosuhteis, ei tarviis tuntee tät ikävää.
Meidän piti pitää pää, tehtiin side pitämään,
ku plärään vanhoi kuvii, ei oo muuttunu mikää,
mikä ennen oli... no nyt ei oo sit sitäkään.
Eli mikkikään ei riitä poistaa sua kokonaan musta,
no nyt on cheekil aikaa yksin kotona rustaa.
mä oon ruvennu riimei himas kokomaan susta.
Sitä joko raapustaa, tai mieli kokonaan mustan.
Nii handlaa mokomaa tuskaa, mä oon logo vaan susta,
jos rakkaus on sokeet, ni meitsi sokkona bustaa.

kertsi
Jauhan nänneist ja lortoist mut sust en puhu niin,
oot omas luokas oon juuttunu suhun kii.
Ei oo muuttunu huhut, ni en oo vielkää hyvä jäbä,
vaik muute sekoilen, ni mä pidän pyhänä tän. x2

Maataan taas sängyl, mä ja mun hylkeet,
näin nää illat menee, mä en kaipaa muut kylkee.
En elä menneisyydes, mut menneisyys elää mussa
tuo fläsäreit, niinku kuva mun kaiuttimen pääl,
jos meitsit pussaa.
Hetkes kirjotan viestin, jonka kuitenkin taas kumitan,
yhteys lisää ikävää, sus muutenki vaan jumitan,
en uskonu et reagoisin tällai tähä
en uskonu et tällänen jäbä joskus tällai nähää,
et nää läpät vuoden päästki meist viel tällai räbää.
Kaadan vickii, ootan päivää, et aika on oikee,
etkä sit enää pelkästään mun kainaloon poikkee

kertsi
Jauhan nänneist ja lortoist mut sust en puhu niin,
oot omas luokas oon juuttunu suhun kii.
Ei oo muuttunu huhut, ni en oo vielkää hyvä jäbä,
vaik muute sekoilen, ni mä pidän pyhänä tän. x2